Hevosten ja ihmisten kanssakäyminen on jatkunut lähes yhtä kauan kuin ihmisiä on ollut olemassa. Vanhimmat historiatiedot ajoittuvat jo vuosituhansien taakse eurooppalaisiin luolapiirustuksiin, jossa hevosia metsästettiin ruoaksi. Sen aikaiset ihmiset metsästivät suurriistaa, johon kauriiden ja hirvien ohella kuului myös hevonen. Tästä todistavat suuret luujäämät ihmisasutusten lähistöllä. Hevosten metsästäminen ruoaksi vähensi hevoskantaa merkittävästi, jolloin hevosen oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Myöhempinä kausina jäänteet hevosen metsästämisestä ovat kadonneet. Tämä luultavasti siksi, että hevonen hävisi alueilta lähes kokonaan. Sittemmin hevosia on saatettu tuoda takaisin.
Hevosen kesyttämisellä ihmisten hyötykäyttöön on myös jo vuosituhansien mittainen historia. Lähes kuusi tuhatta vanhoja tietoja on löydetty Itä-Euroopan alueelta, ja kaivauksista löydettyjen jäännösten perusteella on voitu selvittää, että hevosia oli joukoittain ihmisasutuksissa aitauksilta vaikuttavissa rakennelmissa. Samalla on löydetty tietoja hevosten kesyttämisestä työjuhdaksi ja ratsuksi, mikä muutti silloista kulttuuria merkityksellisesti. Ihmisille tuli mahdolliseksi liikkua aiempaa laajemmille alueille hevosilla ratsastaessa. Hevosia käytettiin laajasti paimentamisen apukeinona ja tämä elinkeino on säilynyt nykypäivään saakka Mongolian tasangoilla, jonne suuri osa hevosista on ajautunut.
Pohjois-Amerikassa hevosten ja ihmisten kanssakäymisellä on varhaiset juuret alkuperäiskansojen kanssa. Intiaanit saapuivat Amerikkaan luultavasti Itä-Aasiasta ja saattoivat tuoda hevoset mukanaan silloin. Lähes kaikissa erilaisissa intiaaniheimoissa oli hevosia ja heimojen luonnon yhteyteen kuuluvuus oli merkittävä osa heimojen aatemaailmaa. Hevosia kesytettiin tehokkailla metodeilla ja niitä käytettiin karjan paimentamiseen ja heimojen välisten sotien käymiseen sekä pitkien matkojen kartoittamiseen. Intiaanit olivat taitavia hevosmiehiä ja lapset kasvoivat hevosten parissa niin, että osasivat ratsastaa jo aivan pienestä pitäen.
Villihevosia oli aiemmin laajasti Amerikan ja itäisen Euroopan alueilla, mutta sittemmin aidot villihevoset ovat kadonneet kesytettyjen ratsuhevosten ja ajoon sekä maataloustöihin käytettävien hevosten myötä. Nykyisin muutamilla Mongolian ja Venäjän eristetyillä alueilla on vielä villihevosia, mutta käytännössä hevoskanta on täysin kesytetty ja on nykyään ihmisten huolenpidon varassa.